Eilen kävimme kolmessa asuntonäytössä. Yhdestä ei kumpikaan pitänyt, toisesta piti mieheni ja kolmannesta pidin minä. Eli ei vieläkään löytynyt sitä juuri meidän kotiamme. Miksiköhän nykyään rakennettavissa asunnoissa on aina niin pienet huoneet. Tehtäisiin sitten reilusti 3 h + k eikä yritetä saada pieneen neliötilaan neljää tai viittä huonetta. Eilisessä ensimmäisessä kohteessa oli niin pienet makuuhuoneet, ettei edes meidän sänkymme olisi mahtunut niihin, saati sitten yöpöydät. Mieheni, J. oli alkukesästä sairaalassa muutaman viikon ja hän ihastui siellä säädettävään sänkyyn niin, että sellaiset piti saada kotiinkin. Siitä huolimatta, että minulla oli vain vuoden vanha parisänky uusine patjoineen. Nyt tytär on uusi onnellinen omistaja.

Todellisuus iski lujaa.. ei minun "roinani" mahdu mihinkään. Jos haluan pitää kaikki keräilemäni tavarat, meidän pitää ostaa pari ylimääräistä huonetta niille. Siksi lisäsin tänne sivun: Keräilyn hurmaa johon koitan saada pikkuhiljaa kuvattua kaikenlaista rompetta kotoani. Kaikesta noista tavaroista minun pitäisi päästä eroon. Tuntuu mahdottomalta tehtävältä...